Tieteelliset tutkimukset

Amsterdamin yliopiston suorittamassa meta-analyysissä tutkittiin 21 satunnaistetun vertailukokeen (RCT) aineistoista 4223:n yksittäisen tutkimusosallistujan hoitovastetta erilaisiin manuaalisiin terapioihin. Kalevalaisesta jäsenkorjauksesta tehty tutkimus ”Effectiveness of traditional bone setting in treating chronic low back pain: a randomised pilot trial” oli yksi mukaankelpuutetuista RCT-tutkimuksista.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tutkittujen osallistujien ominaisuuksista vaikuttavat selkärangan hoitoterapiaan kroonisen alaselkäkivun hoidossa.

Lopputuloksena meta-analyysissä ei tunnistettu selviä tekijöitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, mitkä potilaat voisivat hyötyä manuaaliterapioista verrattuna muihin hoitomuotoihin.

Kaksoissokkotutkimuksen tarkoituksena oli selvittää jäsenkorjauksen vaikuttavuutta kroonisen alaselkäkivun hoidossa verrattuna fysioterapiaan.

Tutkittavina oli 131 henkilöä, ikävuosiltaan 29-51 -vuotiaita. Heidät jaettiin kahteen ryhmään (jäsenkorjaus, fysioterapia) ja hoitojen jälkeen tehtiin jälkiseurannat 1, 6 ja 12 kuukauden jälkeen.

Tutkittavista 118 henkilöä (59 naista, 59 miestä) oli tutkimuksessa mukana loppuun saakka. Tulokset lyhyesti:

• Sekä jäsenkorjaus että fysioterapia vähensivät alaselkäkivun koettua määrää samansuuruisesti.

• Tutkittavan toimintakykyä mittaava indeksi sekä yleinen elämänlaatu paranivat enemmän jäsenkorjausryhmässä.

• Selkärangan liikkuvuudessa ei havaittu eroavaisuuksia ryhmien välillä.

• 12 kuukauden seurannan jälkeen sekä alaselkäkivun koettu määrä että toimintakykyä mittaava indeksi olivat molempien ryhmien osalta samalla tasolla.

Tutkimuksen lopputulemana todetaan, että vaikka pitkän aikavälin tulokset ovat jäsenkorjauksen ja fysioterapian välillä samat, henkilöiden kokemat hyödyt näyttivät olevan parempia jäsenkorjauksessa olleella ryhmällä.

Kaksoissokkotutkimuksen tavoitteena oli tutkia jäsenkorjauksen vaikuttavuutta kroonisen niskakivun hoidossa verrattuna perinteiseen fysioterapiaan ja hierontaan.

Tutkittavia oli yhteensä 105 (37 miestä, 68 naista, keski-ikä 41,5 vuotta). Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään, joista jokaista hoidettiin yhdellä em. hoitomenetelmällä. Hoitojen jälkeen oli seurantakäynnit 1, 6 ja 12 kuukauden kuluttua.

Tuloksia:

• Niskakivun koettu määrä ja niskan toimivuutta mittaava indeksi paranivat kaikissa ryhmissä 1 kuukauden seurannan jälkeen.

• Niskan toimivuutta mittaava indeksi sekä henkilöiden tyytyväisyys parani selvimmin jäsenkorjausryhmässä.

• Kaularangan kiertoliikkuvuus parani jäsenkorjausryhmässä merkittävästi verrattuna verrokkiryhmiin.

• 12 kuukauden seurannassa sekä niskan toimivuutta mittava indeksi että niskan kiputuntemukset olivat jäsenkorjausryhmässä huomattavasti paremmat kuin verrokkiryhmissä.

• Jäsenkorjaajien kyky viestiä ja toimia hoidettavien kanssa arvioitiin muita ryhmiä paremmaksi.

• 12 kuukauden seurannassa todettiin myös kipulääkkeiden käytön ja sairauspoissaolojen olevan minimaalisella tasolla verrokkiryhmiin verrattuna.

Lopputuloksena todettiin jäsenkorjauksen olevan tehokas kroonisen niskakivun hoitokeino. Kaksi kolmasosaa hoidetuista koki hoidon hyödylliseksi ja hoitomuoto näyttää vähentävän kroonista niskakipua. Hoitojakson vaikutus kesti vähintään vuoden.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia jäsenkorjausta pitkittyneen niskakivun hoidossa. Tutkimus toteutettiin kaksoissokkotutkimuksena 1 vuoden seurannalla. Tutkittavina oli 42 työikäistä, joilla oli todettu ei-spesifistä niskakipua. Tutkittavista 22 sai jäsenkorjaushoitoa 5 viikon aikana. Hoitojen jälkeen seurattiin niskan liikkuvuutta välittömästi hoitojen jälkeen sekä 3, 6 ja 12 kuukauden jälkeen hoitojaksosta. Toissijaisiksi tuloksiksi valittiin hoidetun tilan ja kiputilanteen itsearviointi samoilla aikaväleillä sekä masennuksen, sairauspoissaolojen, lisähoitojen ja kipulääkityksen muutokset 12 kuukauden jälkeen hoitojaksosta.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että jäsenkorjaushoitoa saaneilla niskan liikkuvuus parani huomattavasti jo hoitojakson aikana ja vaikutukset pysyivät keskimäärin yli puoli vuotta hoitojakson jälkeen. Vuosi hoitojakson jälkeen todettiin 80 prosentilla jäsenkorjaushoitoa saaneista edistymistä niskan liikkuvuudessa. Vertailuryhmässä vastaava luku oli 28 prosenttia.

Tutkimuksessa seurattiin 35 kroonisista alaselkäkivuista kärsineen jäsenkorjaushoitoja ja kunnon edistymistä sekä terveystutkimuksin että kyselyin. Tutkimukset ja kyselyt suoritettiin sekä ennen hoitoja että niiden jälkeen ja seuranta 7 kuukautta hoitojakson päättymisestä. Hoidettavilta kysyttiin myös arvioita hoidon vaikuttavuudesta verrattuna lääkehoitoon ja fysioterapiaan.

Tuloksena todettiin, että hoidettavat tunsivat välitöntä helpotusta alaselkäkipuihin. Loppukyselyyn vastasi 29 hoidettavaa, joista 28 koki saaneensa hoidoista hyötyä. Lääkärin tutkimista hoidettavista 27 hoidettavaa sai erinomaista tai hyvää apua kroonisiin alaselkäkipuihin. Yhdessä tapauksessa ei havaittu muutoksia ja yhdenkään tila ei huonontunut. Lääkehoitoon ja fysioterapiaan verrattuna jäsenkorjaus sai paremmat arvosanat hoidettavien mielestä.